29. toukokuuta 2012

Hyviä uutisia

Heippa pitkästä aikaa!

On tapahtunut niin paljon ja niin vähän, ettei taas muka ole kerennyt kirjoitella. Nyt oli kuitenkin taas pakko tulla jakamaan kuulumisia, koska pitkästä aikaa ollaan saatu hyviä uutisia toisensa perään.

Ensinäkin neljä kuukautta kestänyt oleskelulupahässäkkä päättyi tänään! On sen kanssa taisteltukin ja juostu poliisilaitoksella, vaikka mitään epäselvää ei minkään suhteen pitänyt olla. Ongelmalliseksi asian on tehnyt se, että paikkakunnan pääpoliisiaseman ulkomaalaisasioissa keksittiin useampaan kertaan, etten minä ole Suomen kansalainen! Kysyinkin heiltä, millähän perusteella mulla on sitten Suomen kansalaisen passi ja henkilökortti. En saanut vastausta. Pääasia nyt kuitenkin, että hässäkkä on päätöksessä, oleskelulupa taskussa ja nämä murheet voidaan unohtaa muutamaksi vuodeksi. Sieltä nimittäin tuli vuoden oleskeluluvan sijaan useamman vuoden kortti! Jee! Oon niin onnellinen.

Toisekseen, Murat sai yliopistosta opiskelupaikan ja me muutetaan toiselle laidalle Suomea. Jee, elämälle on nyt taas parin vuoden pysyvä suunnitelma!

Kolmanneksi, aloitin työt reilu viikko sitten. On ollut ihanaa olla töissä pitkästä aikaa.

Neljänneksi, nyt on kesä! Nautitaan siitä! :)

12. toukokuuta 2012

Cimbombom!

Nyt on sellasta voiton huumaa meillä, että oksat pois! 34,5 neliötä alkaa käydä ahtaaksi tämän yhden miehen riemun alla.

Tänään pelattiin tiukkaakin tiukempi Galatasaray-Fenerbache futismatsi, ja vaikka peli päättyi 0-0, Galatasaray voitti Turkin Süper Liigan (voiko sen suomentaa noin?) yhdellä pisteellä. Paremmaksi tämän tekee vielä se, että Galatasaray voitti Fenerbachen stadionilla! Tätä kuulema tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa, mutta tiedä sitten kuinka paljon siinä oli liiottelua ;)

Tammikuu 2011 Galatasaray - Sivasspor

Turkissa bileet on varmaan aikamoiset, kun tuo yksikin onnistuu kaatamaan seinät ja ajamaan naapurit hulluksi. Puhumattakaan siitä, mikä mekkala täällä oli matsin aikana. Mä evakuoin itseni olohuoneesta makuuhuoneeseen.

Annettakoon tämä kaikki kuitenkin anteeksi, koska onhan se hienoa, että Galatasaray kaatoi Fenerbachen!

Tebrikler, Galatasaray!




19. huhtikuuta 2012

Istanbulia telkkarissa!

Jos missasitte  Liviltä tämän päivän jakson Saran ja Meri-Tuulin Metropoleista, niin ehdottomasti nyt kipin kapin katsomaan se Ruutu.fistä (suoraan jaksoon pääset tästä).

Flash toistinta ei löytynyt.
Lähde: Liv-tv Saran ja Meri-Tuulin Metropolit

Sara ja Meri-Tuuli vierailivat Istanbulissa ja oli ihanan virkistävää nähdä, että tytöt esittelivät erilaista Istanbulia. Vanhat kebabit ja Aya Sofiat oli jätetty väliin ja sen sijaan leidit keskittyivät erilaiseen turkkilaiseen kulttuuriin, muotiin, ruokaan ja yöelämäänkin. Mukavaa myös oli, että mukana oli aitoja turkkilaisia auttamassa omana itsenään. Jaksossa näkyi paloja sieltä sun täältä, Taksimilta, Nisantasista, Bosphorukselta. Kannattaa katsoa, aivan mahtava meininki!

18. huhtikuuta 2012

Ministerivierailuja Ankarassa

Oli kiva lukea Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin twitter-sivulta, että hän on Ankarassa tapaamassa suomalaisten yritysten kanssa turkkilaisia ministereitä, ja mukana taitaa olla myös Jyrki Katainen. Suomalaiset tapasivat aiemmin päivällä ympäristöministerin, terveysministerin ja liikenneministerin sekä nyt illalla pääministeri Erdoganin.

Lähde:  Twitter @alexstubb http://twitpic.com/9b64yf

Aiemmin Stubb twiittasi, että tämä "trade promotion" suuntaa myös Istanbuliin ja mukana on 50 yritystä. Loistavaa, että Suomi ja Turkki pyrkivät luomaan ja vahvistamaan kauppasuhteita! 

Uutiskynnystä vierailut eivät Suomessa eikä Turkissa ylittäneet - ainakaan vielä. Kaikki tieto siis pohjautuu Alexander Stubbin twiittailuihin.

15. huhtikuuta 2012

Kielimuuri ja muutama ratkaisu

Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa tarina meidän Kanarian reissusta, mutta aina on tullut jotain muuta ja varsinainen postaus matkasta sisälsi jo infoa niin paljon, että halusin tämän tarinan omaksi postaukseksi. Vanhaan sanontaan sortuaksi: parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Maspalomaksessa oli rannassa sellainen "ostoskeskus" Oasis, jossa oli paljon ravintoloita ja ainahan ravintoloilla on turistikohteissa myös sisäänheittäjiä. Mentiin ensimmäisenä iltana vain katselemaan mitä sieltä löytyy, kun kummallakaan ei oikein ollut käsitystä paikasta. Olihan mä kaksi vuotiaana ollut Playa de Inglesissä, mutta rehellisiä muistikuvia ei kyllä ole - yllätys, yllätys! Ravintolat oli kyllä ihan kivoja ja monessa olisi voinut pysähtyä istumaan, mutta jotenkin ei haluttu yllyttää sisäänheittäjiä. Ne ei ihan pärjänny innokkuudessaan turkkilaisille kollegoilleen, mutta hyviä kakkosia ne oli! Niillä vaan kävi sellanen luonnollinen kämmi, että ne puhu epätoivoisesti meille espanjaa. Muratilta ei ihan tuo kyseinen kieli taitu, muutama kirosana taitaa olla hanskassa espanjalaisen kämppäkaverin ansiosta, mutta kiroamalla tuskin saa aikaan kovin syvällistä ystävyyssuhdetta. Mä osaan espanjaa vielä vähemmän, hola ja gracias!




Luultiin, että paras taktiikka olisi ignoroida ja kävellä vaan, mutta nämä etelämiehethän vetivät panssarivaunut nenään. Kovin ikäviä ja kiukkuisia katseita saatiin osaksemme, kun ei vastattu. Onhan se tietysti suuri loukkaus, kun "oman maan mies" ei edes tervehdykseen vastaa ja jää juttelemaan. Selvittiin kuitenkin hengissä ostoskeskuksen läpi, mutta vain ja ainoastaan todetaksemme, että meidän pitää kulkea sen läpi uudestaan, että päästään takaisin hotelille. Kumpikaan meistä ei tosin ollut kovin innokas loukkaamaan innokkaita työnsankareita tylyllä ignorettamisella. Tokihan me olisi voitu jokaiselle käydä englanniksi selittämään, että anteeksi emme osaa espanjaa, hän on turkkilainen, mutta sillon meillä olis menny loppu yö vain sen yhden kadun pätkän kävelemiseen.

Oon aina ollut kovin kekseliäs tyttö ja ehdotin lähinnä vitsinä, että Murat voisi höpöttää turkkia mulle koko matkan ajan. Näin ollen espanjalaiset voisivat ihan itse päätellä, että Murat ei ole espanjalainen, eikä heidän tarvitse loukkaantua, kun mies ei sano heille mitään. Turkkilainenhan totesi idean mainoksi, joten päädyttiin kokeilemaan sitä. Ja arvatkaa mitä, se toimi! Murat höpötti turkkia minkä keksi, minä vastailin monipuolisesti evet, tamam, hayir, ne?. Vielä tänäkään päivänä en tiedä mihin lupauduin ja mistä kieltäydyin, mutta ainakaan kukaan ei yrittänytkään puhua espanjaa, kaikki aloittivat suoraan englanniksi.


Huvittavaa oli, että loman lopussa käveltiin saman ostarin läpi uudestaan. Erään ravintolan kohdalla sisäänheittäjä kysyi Muratilta suoraan sanomatta muuta: "Are you Turkish?". Oltiin ihan ihmeissämme mistä se arvasi, mutta mitään selitystä mies ei osannut sanoa - kuulema on vain hyvä ihmistuntija. Mun kansalaisuutta se ei kyllä osannut arvata, mutta kai sitten espanjalainen omansa tunnistaa.

Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Onko ketään turkin kieli pelastanut kiipelistä ulkomailla?

10. huhtikuuta 2012

Presidentti Gülin pääsiäistervehdys

Vaikka Turkissa suurinosa ihmisistä on muslimeja, löytyy maasta myös kristittyjä - ei varmasti yllätys tai uutinen kenellekään. Luonnollisesti myös Turkin kristityt viettävät pääsiäistä ja pääsiäinen olikin innoittanut sekä Turkin presidentin Abdullah Gülin että pääministerin Recep Tayyip Erdoğanin lähettämään pääsiäistervehdyksen kansalle.

"President Abdullah Gül issued an Easter message on Saturday. In his message, Gül said that he joined in the joy and celebrations of Turkey's Christian citizens during Easter. Regardless of ethnic origin, language, faith or political views, everyone is an equal citizen in Turkey and equal owners of the Turkish state, Gül stressed in his message.


Prime Minister Recep Tayyip Erdoğan also released an Easter message on Saturday, saying, “I wish our Christian citizens, with whom we have lived side by side in peace for centuries, and all Christians of the world a happy Easter in peace and tranquility.”
Lähde: Todays Zaman


Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, etten ole Erdoğanin fani millään lailla ja hänen viestinsä olikin lähes yhdentekevä. Mutta Presidentti Gülin sanat olivat mielestäni kauniit ja antoi erittäin hyvää esimerkkiä. Olkoonkin, ettei Presidentillä ole valtaa, mutta onhan hän silti maan keulakuva ja esimerkinnäyttäjä. 

9. huhtikuuta 2012

In One

Nyt sitten voitte tuumailla, että jaaha, jälleen yksi bloggari on haksahtanut johonkin muoti-ilmiöön. Myönnän, että haalarit on muoti-ilmiö, mutta voin myös vilpittömästi sanoa, että olen haaveillut vastaavasta jo vuodesta 2006 - en vain tiennyt tuolloin, että haalareita on oikeasti aikuisille! Haaveilu nimittäin alkoi siitä, kun veljen tytär alkoi olla puolivuotias ja liikkua enemmän, ja lasten haalariyökkärit näytti aivan ihanalta ja mukavalta päällä. Tuumailin jo silloin, että kun tällasen sais. Mulle naureskeltiin, että oot niin pieni, että eiköhän me jostain joku 160 senttinen haalari löydetä. Kukaan ei muuten löytänyt. Muoti-ilmiö tai ei, aikuisten haalarit on unelmien täyttymys... tai ainakin yhden unelman.

En periaatteessa halua varsinaisesti mainostaa mitään blogissa, mutta nyt on sorruttava tähänkin, koska näistä haalareista on vaan kerrottava! Huomasin pari viikkoa sitten Grouponilla hyvän diilin. Oon seuraillu Grouponia ja jonkin aikaa, mutta en oo tilannu mitään. Suurin syy siihen on, ettei mitään tarpeeksi mielenkiintosta ole tullut eteen ja mua on myös jännittäny miten tollanen oikeesti toimii. In One Storen diili pisti kuitenkin kokeilemaan, eikä kaduta! Diilinä oli In One-haalari 45 eurolla. Normaalisti nuo haalarit maksaa yli 100 euroa ja olen haaveillut sellaisesta kauan, mutta pihinä en todellakaan ole halunnut käyttää parin viikon ruokarahoja oloasuun. 

Collage inOne- Always Comfy

Ostin lahjakortit Grouponin kautta ja sain ne heti diilin sulkeuduttua sähköpostiini. Lahjakortit oli voimassa seuraavasta päivästä alkaen, mutta en heti tilannut, koska halusin Collage-nimisen haalarin ja siellä ei ollut kokoja. Pistin In One-storeen kyselyn milloin mahtaisi olla tulossa kokoja lisää, ja ne vastasi tosi nopeesti viikonlopunkin aikana. Tuomiona oli, että kyseisestä mallista ei ollut tulossa kokoja lahjakortin voimassa oloaikana. Tilasin sunnuntaina sitten itselleni Blacky-mallisen ja Muratille Orange Striped-mallisen haalarin. Toimitusaika oli 1-6 vuorokautta ja ajattelin, että no ne tulee varmaan sitten pääsiäisen jälkeen.

Orange Striped inOne - Always comfy

Torstaina, ennen kun lähdettiin pääsiäiden viettoon, sain kuitenkin iloisen yllätyksen. Kuljetusliike soitteli oven takaa, että paketit olisi tässä. Fedexin seurantakoodin mukaan niiden piti tulla vasta torstai-iltana, mutta paikallinen kuljetusliike olikin nopea! 

Saatiin maailman mukavimmat olo- ja uniasut ja vaikka mulla on ollut H&M:n halpisversio haalarista jo monta kuukautta, täytyy myöntää, että ei se millään vedä vertoja tälle In Onelle. Se on lämmin, pehmeä ja mukava! Kerrassaan ihana, ja Muratkin on erittäin tyytyväinen omaansa. 


Ei hätää, me ei aiota käydä kaupungilla haalarit päällä, eikä muutenkaan ihmisten ilmoilla. Nämä on tarkoitettu kotiasuiksi, yöasuiksi, lokotteluasuksi saunan jälkeen. Tai korkeintaan sunnuntai-iltana lähikaupassa piipahtamiseen.


ps. Kukaan ei ole pyytänyt, ehdottanut, tarjonnut tms. mainostamaan blogissani yhtään mitään. Tein tämän oma-aloitteisesti, omiin hyviin kokemuksiin perustuen.

EDIT: In One oli pistänyt myös alennuskoodeja pakettien mukaan (löysin ne vasta nyt), eli jos haluatte hyödyntää niitä, niin koodilla Happy saa 33 euroa alennusta mistä tahansa haalarista (voimassa 31.4. asti) ja koodilla inonegreen saa 50% alennus Green striped-haalarista (voimassa 19.4. asti). Koodit on kai tarkotettu vain mun käyttöön, mutta noi ei ole niin spesiaaleja, etteikö niitä voisi joku muukin lainata.

31. maaliskuuta 2012

Neiti Oloneuvos

Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoteltua ihan vain kuulumisia, niin ajattelin lauantai-illan kunniksi vähän kertoilla mitä meidän elämään noin yleisellä tasolla. Mitään ihmeellistä ei kyllä ole tapahtunut ja siksihän mitään ei ole tullut kirjoiteltuakaan. Olen todellakin vain nautiskellut, kun voi tehdä mitä haluaa miettimättä, että työnteko rajoittaa vapaa-aikaa. Tässä on ollut aikaa myös miettiä mitä elämältä haluaa - siihen en kyllä ole vielä vastausta saanut.

Me melkein jo muutettiin Helsinkiin, kun sain sieltä työtarjouksen. Lopulta kuitenkin jouduin siitä kieltäytymään, koska palkka ei vastannut odotuksiani ja heidän tarjoama palkka oli niin pieni, ettei olisi eletty sillä suuressa kaupungissa. Oman yrityksen perustaminen on kokoajan mielessä, mutta vielä ei olla löydetty liiketilaa tai sopivaa kaupunkia. Jatkokoulutustakin ollaan harkittu ja kouluihin haettu. Elämä on tällä hetkellä - edelleen - niin keskeneräinen ja kysymysmerkeillä, että päätettiin rauhoittaa tilanne ja odottaa kesän yli. Nyt onkin sitten muutaman kuukauden mittaisia töitä tiedossa useampiakin, eli täydellistä meille. Kesän aikana kuitenkin saadaan tietää kouluista ja syksyllähän ne koulutusohjelmat sitten alkaisi. Sitten voidaan miettiä minne lähdetään ja mitä tehdään. Ensimmäisenä vaihtoehtona on jäädä Suomeen, mutta jos tilanne täällä vaikuttaa huonolta, otetaan suunnaksi Turkki. Mutta nyt ei ole syytä mennä asioiden edelle. Nyt pitäisi päättää minkä työn ottaa vastaan.

Sellaista meille tällä kertaa, neiti Oloneuvos jatkaa oleilua ainakin vielä jonkun aikaan. Oon muuten aina ihmetelly, että miten muka työttömällä voi olla kiire, mutta en ihmettele enää. Mitään ei kerkeä tekemään, kun kokoajan on jotain muuta puuhaa! Ymmärrän, kun sanotaan, että pitäisi päästä töihin lepäämään.

26. maaliskuuta 2012

Hitlerin shampoo

Turkki on ylittanyt Suomen uutiskynnyksen melkoisen kyseenalaisella asialla: viime viikolla Turkissa oli alkanut pyoria tv-mainos, jossa Hitler mainostaa shampoota tosi miehille. Tama uutinen oli paatynyt jopa meidan pienen paikallislehden sivuille - ja kyseinen lehti ei yleensa edes muista uutisoida maakunnan suurista asioista!



Mun mielesta mainos on melkoisen mauton ja olisi voitu vaikka jattaa ihan tekematta, mutta siitakin huolimatta tama uutiskynnyksen ylittaminen huvittaa. Ainakin mainos on tehnyt tehtavansa ja herattanyt huomiota.

Suomalainen uutinen loytyy esimerkiksi tasta

ps. Oma kone on kotona, joten kirjoittelen Muratin jenkkikoneella, eika aakkosista tarvitse edes haaveilla.


18. maaliskuuta 2012

Omenapiirakkaa ja jalkapalloa

Murat lähti eilen katsomaan poikien kanssa Galatasaray-Fenerbache matsia. Suunnitelmana heillä oli nauttia hyvästi ruuasta, juomasta ja seurasta sekä tietenkin jalkapallosta. Reippaana vaimokokelaana leivoin sitten miehelle mukaan omenapiirakan. Eihän tuo omenapiirakka ihan tämän kauden leivonnaisia ole, mutta syksyllä jäi kaikki piirakat tekemättä ja Murat kovasti toivoi omenapiirakkaa, joten eihän siinä auttanut kuin leipoa. Onneksi yläasteen kotitalouden kirjassa on ihana omenapiirakan ohje - helppo, nopea ja mehevä. Tästä on jopa tullut Muratin lemppari, eli ei näköjään kannata ohjetta muutella. Onneksi edes jotakin on tullut säästettyä peruskouluajoilta!


Omenatorttu
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia tai voita

Pinnalle:
3-4 omenaa
1-2 rkl sokeria
1 rkl kanelia

Pese omenat ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele ja jauhota piirasvuoka.
Sulata rasva kattilassa.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi kierre- tai sähkövatkaimella.
Lisää jauhot ja sulatettu rasva vuorotellen munavaahtoon. Sekoita kevyesti kaapimella tai puuhaarukalla.
Levitä taikina vuokaan kaapimella.
Aseta omenalohkot limittäin toistensa päälle taikinan pinnalle. Ripottele kanelia ja sokeria päälle.
Paista torttua uunin keskitasossa noin 30 minuuttia.

Aura Liimatainen ja Tuula Teerikangas: Keitämme ja leivomme 1 (WSOY 1994)

Kirjoitin reseptin suoraan Liimataisen ja Teerikankaan kirjasta ja siitä syystä on tosiaan vähän rautalangasta väännettyä leipomista ohjeessa. Itse kyllä sovellan ja muutan tekotapoja itselle sopivammaksi, esimerkiksi omenalohkot laitan rasiaan sokerin ja kanelin kanssa ja sitten ravistelen kuin hullupäinen. Vähän siinä tulee lisää tiskiä, mutta jotenkin saa kanelit ja sokerit paremmin omppuihin. 



Täytyy vissiin leikkiä tänään supervaimoa, koska äsken oli tilaus, että tällainen omenapiirakka tulisi saada nyt kotiinkin. Serkkutyttökin vaati viime viikolla mun tekemää Pätkiskakkua, että pitää ilmeisesti pistää hihat heilumaan ja uuni kuumaksi.

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!

17. maaliskuuta 2012

Tervetuloa!

Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja selvitettyä miksi importausta ei onnistunut. Se johtui hyvin yksinkertaisesta asiasta: Wordpressin XML-tiedosto täytyi convertata Bloggeriin sopivaksi. Ja jo toimii! Olen nyt tämän illan vääntänyt ja kääntänyt blogia sellaiseen kuntoon, että kehtaan virallisesti luvata teille, että täällä sitä ollaan Bloggerin maailmassa tästä eteenpäin!

Jos joku haluaa kuitenkin vielä vierailla vanhassa blogissa, löytyy se osoitteesta http://kotieuroopanlaidalla.wordpress.com. Kaikki sisältö on siirretty myös tänne, mutta ainahan sitä on kiva vanhoja muistella.

Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta? Kaipaatteko jotakin lisäominaisuutta?

10. maaliskuuta 2012

Kaunis Istanbul

Joskus ikävöin Istanbulia todella paljon. En ole asunut siellä ja pisin siellä vietetty aika on reilu kaksi viikkoa, mutta rakastan sitä kaupunkia niin paljon. Tunnelma, tuoksut ja äänet - ne on niin erilaisia kun missään muualla.







Tuossa Taksim timelapsen kohdalla tuli sellanen "aaaw haluan tonne just nyt"-fiilis kylmillä väreillä. Istanbul ♥

 

9. maaliskuuta 2012

Muutoksia Turkin maahantulomääräyksissä

Muutto Bloggeriin ei ollutkaan niin helppo kun sen piti olla. Blogger ei jostain syystä (palvelinongelman takia?!) suostu importaamaan xml-tiedostoa toisin sanoa, en saa siirrettyä viestejä ja kommentteja Wordpressistä Bloggeriin. Tällä hetkellä siis muuttoa lykätään ja jatketaan ainakin hetkinen Wordpressin parissa.

Päivän varsinaisesta aiheesta mun on pitänyt jo kirjoittaa pitkään, mutta odottelin, että Suomen ulkoministeriö päivittää tiedon Turkin matkustustiedoitteeseen, että saan 100% varmaa tietoa blogiini. Viitteitä aiheeseen on ollut jo Turkin ulkoministeriön sivuilla, useissa brittilähteissä sekä spekulaatioita foorumeilla, mutta vasta nyt uskallan sanoa, että muutokset viisumimääräyksiin on viralliset.

Aiemminhan Suomen kansalainen sai oleskella Turkissa 90 vuorokautta ilman varsinaista viisumia. Näiden päivien lasku alkoi uudestaan aina, kun henkilö poistui Turkista ja sai leiman passiin. Käytännössä siis 90. päivänä saattoi käydä esimerkiksi Kreikan puolella pyörähtämässä ja palatessa vaikka saman illan aikana Turkkiin, henkilöllä oli uudet 90 päivää aikaa oleskella laillisesti Turkissa. Harvoinpa siis esimerkiksi turistikohteissa koko kesäsesongin lomailevat turistit hankkivat oleskelulupaa, vaan helpompaa oli piipahtaa käymään Turkin ulkopuolella. Esimerkiksi Marmariksesta, Bodrumista ja Kusadasista on helppoa ja edullista käydä Kreikan saarilla. Tähän ei kuitenkaan ole enää tarvetta.

1.2.2012 astui voimaan uudet viisumimääräykset. Enää ei auta käydä Kreikan puolella, koska uuden lain mukaan esimerkiksi Suomen kansalaiset saavat oleskelella  Turkissa 90 päivää 180 päivän jaksoissa. Eli tuo maaginen 90 päivää ei enää nollaannu poistumalla maasta, vaan maasta täytyy  myös olla poissa 180 ennen kuin se nollaantuu. Normaalille turistillehan tästä ei ole haittaa: 90 päivää on kolme kuukautta ja sinä aikana kerkeää kyllä lomailemaan useammankin kerran, eikä edes tarvitse miettiä asiaa. Jos kuitenkin mielii oleskella Turkissa pidempiä aikoja, täytyy oleskeluun hankkia viralliset oleskeluluvat, eikä kikkailut enää auta.

Lisää aiheesta: Republic of Turkey Ministery of Foreign Affairs tai Turkish Embassy Helsinki

Mua tuo ei sinäänsä koske, koska jos Turkkiin muutetaan, tarvitsen kuitenkin oikeat oleskeluluvat eikä Istanbulista tuollainen kikkailu olisi edes ollut kovin helppoa. Tämä kuitenkin täytyy muistaa, koska nyt on ihan hyvä pitää mielessä miten pitkiä aikoja sitä Turkissa hengailee kerrallaan. Jos toissa syksynä tämä olisi ollut jo voimassa, olisi tammikuun Turkin reissu meiltä puolittunut.

Minkälaisia ajatuksia uudet määräykset herättää teissä? Tuleeko vaikuttamaan teidän elämään mitenkään? 

28. helmikuuta 2012

Muutosten tuulet

Merhis!

Olen ollut hiljainen tyttö juttujeni suhteen ja tulen sitä olemaan vielä pienen hetken, koska blogissa eletään muutosten aikaa. Alunperin aloitin blogin wordpressiin ihan kokeilu mielessä ja olen nyt tullut siihen tulokseen, etten tykkää Wordpressistä yhtään ja haluan takaisin bloggerin pariin. Bloggerin paremmuus johtuu ihan yksinkertaisista asioista: parempi mahdollisuus persoonalliseen ulkoasuun ja mahdollisuus ottaa Google Analytics käyttöön. Wordpressistä molemmat puuttuvat ja varsin Google Analytics on äärimmäisen mielenkiintoinen työkalu, jota haluan päästä kokeilemaan ja ihmettelemään oman blogini kanssa.

Uutta viisasta päivitystä saatte siis odotella, mutta paljon uutta juttua on kyllä tulossa. Muutetaan nyt ensin sinne Bloggeriin - se vaan vie tovin, koska ulkoasua täytyy vielä hioa.

Palaillaan! <3

15. helmikuuta 2012

The Holiday

Niin kun yleensä, loma loppuu aina liian aikaisin! Ei sillä, että olisi minnekään menemistä näin loman jälkeenkään - työttömän arki ei nimittäin ole liian täynnä puuhaa. Vaikka kyllä tässä on tullut paikasta toiseen juostua, mutta keskitytään nyt kuitenkin vielä lomaan.


Tällä kertaa kuviakin tulee vähän reilummin kuin aikaisemmin ihan jo sen takia, että kuvat kertoo enemmän kuin sanat, mutta myös siksi, että auringonpalvojien löhölomasta ei liiemmin ole kerrottavaa - päivät kun meni pääasiassa löhöten (yllätys!), ainakin heti kun aurinko suostui lämmittämään Gran Canarian saarta sen verran, että tarkeni. Ensimmäisten lomapäivien sää ei siis ihan suosinut meitä. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli oli niin pirun kylmä, ettei edes tehnyt mieli harkita vaatteiden vähentämistä. Ajateltiin, että jos sää on tällainen koko viikon, meillä tulee tylsää ja kuristetaan vielä toisemme, eli jotakin täytettä pitää keksiä. Kateltiin ensin Aurinkomatkojen lomainfosta autonvuokraus-hintoja, mutta koska Aurinkomatkojen kautta vuokraaminen oli törkeän kallista ja vakuutukset mitättömät, luovuttiin ajatuksesta suosiolla. Olin nimittäin katellu Rantapallon autonvuokraushausta ennen matkaa, että autonvuokraaminen pitäisi olla huomattavan paljon edullisempaa. Aurinkomatkat nimittäin tarjosivat Kia Picantoa 44 euroa / vuorokausi, kun taas Rantapallon haulla sai samaa autoa n. 20 euroa / vuorokausi. Auton olisi saanut vuokrattua myös netistä samantien, mutta nouto olisi ollut Las Palmasin lentokentältä ja vuokraus olisi alkanut vasta seuraavana päivänä. Sekään ei oikein tuntunut olevan ratkaisu meidän ongelmaan. Onneksi päätettiin lähteä vähän tutkimusmatkalla Playa de Inglesiin ja löydettiin sieltä Yumbo-kauppakeskuksen läheltä autonvuokraustoimisto, jolta saatiin Chevrolet Kalos täysillä vakuutuksilla hintaan 27 euroa / vuorokausi. Kannatti siis olla omatoiminen, eikä vain kääntyä matkatoimiston puoleen.



Auton kanssa olikin sitten hyvä tutkia saarta. Ajettiin parina päivänä Puerto Ricon rannalle ottamaan aurinkoa, koska Maspalomaksessa ja Playa de Inglesissä oli aika tuulista ja kylmää. Puerto Ricossa oli ihanan lämmin ja tuulikin vain helpotti oloa. Mä tosin poltin itteni jo alkulomasta siihen malliin, että harjottelin loppuviikon musliminaisen osaa kokonaan peitettynä pitkähihainen paita ja pitkälahkeiset housut jalassa. Joo en tykänny. Seuraavan kerran muistan ottaa suojakertoimia enemmän mukaan, että saan pitää bikinini.





Käytiin tutustumassa nopeasti myös Las Palmasiin ja ajettiin Amadoresin läpi. Vuokratulla autolla oli hyvä myös ajella ja tutustua omaan tahtiin retkikohteisiin. Me käytiin tutustumassa Guayadequen luola-asuntoihin. Oli aivan mahtava seikkailu ensinäkin löytää mitättömien karttojen avulla perille ja sitten ne asunnotkin ihmetytti. Sisällehän ei tietenkään päästy eikä menty, mutta jo ulkoa ne oli tosi mielenkiintoiset. Ihmiset siis asuvat edelleen luolissa vuorenrinteessä. Kaunista siellä oli ja jotenkin siellä tuli sellanen mökkifiilis. Sanoinkin, että loma-asuntona tällasta voisi harkita. Miinustahan tuolla tosiaan oltiin sitten me turistit - se siitä rauhasta.







Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana loma. Meidän hotelli oli tosi kiva, vaikkakin huone oli ihan älyttömän kylmä. Kyseessä oli bungalow-tyyppinen hotelliratkaisu ja saatiin kyllä tosi kiva huone alueelta. Meillä oli "oma" golf-kentän lampi vieressä, joten viihdyttiin hyvin myös omalla terassilla auringonotossa.

Siinä taisi olla tärkeimmät, eli jatketaan kuvilla. Pidä hiirtä kuvan päällä hetki, niin saat kuvatekstin.









Ainiin! Kissa valtasi mun aurinkopedin! Rapsuttelin sitä ensin, se kehräs tyytyväisenä ja lopulta sijoitti itsensä keskellä mun auringonotto paikkaa! Onneksi aurinko oli jo menny talojen taakse, kun en ois raaskinu millään ajaa sitä pois... nimesin kissan Killeksi, mutta se ei kyllä oikein totellu sitä nimeä.



Niin ja olihan meillä muitakin elukoita viihdyttämässä. Duckie, josta ei ole kuvaa, mutta se söi keksejä kädestä, ja sitten Birdie-pulu.


Ja viikon kärsittyäni kamalasta kahvista, haistoin Starbucksin jo turvatarkastuksessa Las Palmasin lentokentällä. Starbucks oli ehkä loma kohokohta... ehkä. Tai sitten vaan se, että saatiin olla yhdessä ja nautiskella elämästä.


31. tammikuuta 2012

Oooh Maspalomas!

Nyt mä muistan miks tykkäisin päivittää blogia useammin. Tuntuu, että on kauheesti tapahtunut asioita, joista voisi kertoa, mutta ei oikein saa jäsenneltyä asioita niin, että se olisi järkevän kuulonen tai olonen. Koetetaan nyt kuitenkin...

Ihan ensimmäisenä haluan hehkuttaa, että Murat tuli kotiin eilen!!! Tuli muuten aavituksen viikonloppuna kilometrejä, kun kävin hakemassa Muratin kentältä. Perjantai-illasta eiliseen iltapäivään kertyi yhteensä 1010 km auton ratissa. Ja ei, me ei asuta keskellä ei mitään, tuli vaan vähän ajeltua edes takaisin. Lauantaina oli nimittäin serkun polttarit, niin kilometrejä kertyi sitten niidenkin tiimoilta.Olin vielä kaiken lisäks kuskina veljelleni, joka osallistui sulhasen polttareihin, ja tottakai polttarit oli eri kaupungeissa! Joka tapauksessa Murat siis tuli kotiin ja oon niin onnellinen! Ihanaa kun elämä palaa taas normaaliksi - vaikka huomisen jälkeen olenkin työtön.

Polttareista sen verran, että oli muuten mahtavat polttarit! Ensin meille järjesti Ateljee Lasielämyksiä lasikorukurssin. Tehtiin jokainen itse riipukset ja osa teki myös korvikset, osa sitten useamman riipuksen. Harmittaa, kun ei tullut otettua kuvia, että olisi saanut näytille. Korut on vielä Ateljeessa poltettavana, mutta saadaan ne ennen häitä sitten omaksi. Yllätyin miten helppoa korujen tekeminen lopulta oli - mä en nimittäin ole kovinkaan taiteellinen. Lukion kuvaamataidonopettajakin totesi mun savityöstä pitkän harkinnan jälkeen "erinomainen yritys", eli siitä voitte päätellä, minkä tasosta settiä multa tulee aina kun puhutaan käsitöistä. Mutta siis kivaa oli ja voin suositella lämpimästi kaikille!
Koruhommien jälkeen syötiin hyvin, juotiin kuohuvaa, saunottiin käsi- ja jalkahoitojen kera. Saunominen oli kyllä vähän... no suomalaista! Saunan pukuhuoneessa oli n. 7 astetta lämmintä ja saunan lattia suurinpiirtein jäätävä. Hyvät löylyt oli kuitenkin ja älyttömän hauskaa, että eiköhän siinä ne tärkeimmät! Kesällä uusiks saman porukan kanssa.

Lomasuunnitelmatkin on edennyt suunnitelmista teoiksi. Lähdetään perjantaina Gran Canarialle Maspalomakseen! Ihan sama, vaikka kyseessä on turistirysä. Odotan innolla aurinkoa, rantoja, uima-allasta ja kamelisafaria Maspalomaksen dyyneillä! Tai siis ihan ylipäänsä odotan lomaa.



Meidän hotellikin vaikuttaa äärimmäisen hyvältä rentoutumispaikalta kaikkine jacuzzeineen. Neljä tähteäkään ei tunnu ollenkaan huonolta, plus että maksettiin normaalihintoihin nähden tästä tosi vähän! Kiitos Aurinkomatkojen hyvien äkkilähtötarjousten, alennusta oli vaan 390 euroa per henkilö!

Ei paha, eihän?

18. tammikuuta 2012

I've been thinking a lot today, I thought about army...

Katoin elokuvan Dear John kahteen kertaan, luin kirjan ja katson jälleen elokuvaa. Tarina koskettaa oikeasti todella paljon ja itken kun vesiputous joka kerta kun katon leffan tai luen edes osia kirjasta. Jollakin tavalla rinnastan tilannetta omaan tilanteeseeni: tiedän, miltä tuntuu hyvästellä toinen tietämättä milloin tapaa seuraavan kerran. Toki elokuvassa tilanne on ihan erilainen, me ollaan molemmat kiinni normaalissa elämässä, eikä toinen heilu kiväärin kanssa aktiivisilla sota-alueilla. Hyvästeleminen sattuu kuitenkin aina ja erossa oleminen saa pelon eroon kasvamisesta suurenemaan. Omalla tavallaan kuitenkin Dear John vahvistaa uskoa ikuiseen rakkauteen ja että rakkauden voimalla voi jaksaa kaikenlaista. Täytyy vain osata ottaa se voima oikealla tavalla. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä lähemmäksi leffan teemat tulee.

Dear John on pistänyt mut myös miettimään armeijaa ja sitä mahdollisuutta, että Murat joutuu joskus käymään armeijan. Suomen armeijaan mä voisin sen miehen vaikka viedä milloin vain. Eiköhän se olisi kasvattava kokemus ja lomillehan sieltä pääsee, jos ei joka viikonloppu, niin melkein ainakin. Turkin armeija ei kuitenkaan ole oikein verrattavissa Suomen armeijaan. Siellä voi käydä hyvä tai erittäin huono tuuri. Parhaassa tapauksessa asepalvelusta suorittava tekee 9-17 työvuoroa Istanbulissa ja nukkuu yönsä kotona, pahimmassa tapauksessa heilutaan Irakin rajalla jahtaamassa terroristeja. Näin kärjistetysti ilmaistuna. Lomiakaan ei siellä liikaa ole. En osaa kuvitella ollenkaan, että Murat menisi armeijaan ja vielä vähemmän osaan kuvitella millanen mun elämä olisi sillä aikaa. Nyt erossa oleminen on ollut ihan ok, koska voidaan pitää kokoajan yhteyttä, mutta armeijanhan muuttaisi tilanteen täysin. Ja jotenkin tuo Dear John sai ajattelemaan, että kenelle tahansa tuossa tilanteessa kävisi niin kuin Johnille ja Savannahille. Armeijasta on tullut mulle sellanen pelottava hiljainen mörkö, joka lähestyy uhkaavasti kokoajan ja mitä lähemmäksi se tulee, sitä enemmän se pelottaa. Jos ei ollut taipumusta paniikkiin ennen näitä ajatuksia, niin nyt sitten viimeistään on!

Onneksi ulkomailla asuvalle turkkilaiselle on muitakin vaihtoehtoja kuin täysimittainen palvelus armeijan harmaissa. Nyt vain pitää toivoa, ettei siltä osin lait ja tilanteet muutu...

10. tammikuuta 2012

Yt-neuvottelujen aika

Onpas painostava ilmapiiri työpaikalla. Saatiin eilen tieto, että yritys aloittaa yt-neuvottelut ja irtisanominen uhkaa käytännössä koko toimistoa, jossa nyt työskentelen. Muahan se ei varsinaisesti kosketa, koska määräaikainen työsopimus olisi päättänyt joka tapauksessa tämän kuun lopussa eli vaikka toimisto suljettaisiin kevään aikana, en siellä olisi ollut silti. Työkavereiden puolesta kuitenkin harmittaa ihan hirveästi. Monella on perhe ja lainat, moni jätti tuon työn takia toisen vakituisen työn muutama vuosi sitten. Paljon lupailtiin ja nyt menee sitten työt alta. Epävarmuus ja kiukku on varmaan ne suurimmat tunteet siellä ja se on tarttuvaa. Kenelläkään ei ole motivaatiota tehdä töitä, esimiehet on yhtä järkyttyneitä kun kaikki muutkin. Ylinjohto tuntuu kaunistelevan asiaa medialle ja media käy oven takana koputtelemassa. Yleisesti ottaen erittäin ikävät oltavat. Huomaa kyllä, että päiväunien tarve on kasvanut ja päänsärkykin tuntuu jatkuvalta, ei auta edes hevossatsit buranaa ja panadolia. Joskus tuntuu, että oon vähän liian empaattinen.

Huomenna  sitten töissä tapahtuukin enemmän. Saadaan lisäinfoa tilanteesta ja ilmeisesti liitolla on jotakin suunnitteilla.... mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu.

8. tammikuuta 2012

Onnistunutta hakukoneoptimointia

Kattelin tylsyyksissäni ja uteliaisuuttani äsken millä hakusanoilla tähän blogiin on hakukoneiden kautta tultu. Olihan siellä kaikenlaista, pääasiassa sellasia mitä voi odottaakin eli ilmeisesti jossakin määrin hakukoneoptimointi on onnistunut. Mutta tosi outojakin löyty, enkä oikein tiedä millä tavalla ne liittyy yhtään mihinkään ja mitä klikkailija on ajatellut... no ihan sama, se on silti kiva tietää, että tänne voi päätyä myös hakusanoilla "kapinen lammas" ja "vuoden höpö". Jälkimmäisen allekirjoitan, olen aikamoinen höpö, mutta että kapisia lampaita...? No nyt on sitten virallisesti niitäkin täällä. Ja meenkin samantien laskemaan jo mainittuja kapisia lampaita - juttujen taso kun on todellakin luokkaa 2 am. Kiitos, anteeks, näkemiin.  :D

4. tammikuuta 2012

Lomasuunnitelmia

Tammikuun viimeinen päivä multa päättyy työsopimus ja olen päättänyt sen jälkeen pitää loman! En ole lomaillut moneen vuoteen, joten nyt onkin sitten aika hengähtää ja latailla akkuja ennen kuin potkaisen taas elämän rullaamaan ja muutokset käyntiin. Muutoksista kerron enemmän, kunhan saan vähän enemmän varmuutta asioihin. Aika moni on vielä ehkä-vaiheessa, eli niistä on turha tässä kohtaa vielä puhua.


Mun mielestä sanaan loma liittyy aina aurinko ja yli +20 lämpötilat. Helmikuussa en (toivottavasti) Suomessa voi sellaisia odotella, eikä Istanbul pahemmin tarjoa vastaavaa myöskään. Jos aurinko ei tule minun luokse, täytyy minun mennä aurinkoon! Oon jo pitkään suunnitellut eri lomavaihtoehtoja, surffaillu netissä kattelemassa Rantapallon äkkilähtöjä ja vastustellut kiusauksia Tjäreborgin Happy Hourin kanssa. Löysin täydellisen loman Apollomatkoilta Jordaniaan ja vielä täydellisempää Egyptiin, mutta karu totuus taas palautteli mut maanpinnalle. Egyptiin ei ole mitään asiaa, koska Murat tarvitsee sinne viisumin. Jordaniaan taas on viisumivapaus turkkilaisille, mutta passin pitäisi olla voimassa kuukausia paluun jälkeen. Arvaa vaan onko herran passi menossa kevään aikana vanhaks... Turkissa Murat ei voi passia uusia, koska uuden passin myötä vanhassa passissa oleva oleskelulupa Suomeen mitätöityisi. Passi täytyy siis anoa Suomessa. Tässä kohtaa taas meidän aikataulu kusee, koska tarkoitus oli lähteä helmikuun alussa! Ja mies palaa vasta samoihin aikoihin Suomeen. Passin saamiseen menee pari viikkoa ja oleskeluluvan siirtäminen uuteen matkustusasiakirjaan kestää tuntemattoman ajan. Poliisilaitos ei nimittäin tiennyt miten tai millä aikataululla uudenlainen oleskelulupakortti tehdään! Eivät ottaneet edes vastaan uutta oleskelulupa hakemusta vielä, vaikka kohtahan oleskelulupakin menee vanhaksi... mutta eihän uusia hakemuksia voi ottaa, kun ei tiedetä miten oleskelulupa ylipäänsä tehtäisiin!



Jordaniasta tai Egyptistä on siis turha haaveilla tämän kevään puolella. Olisin halunnut jonnekin vähän eksoottisempaan kohteeseen, jonnekin missä en ole ennen käynyt. Mutta mepäs lähdetäänkin eksoottisen sijaa Kanariansaarille! Vau, eikö. No löytyyhän sieltä se aurinko, lämpötilat ja ranta. Eiköhän se riitä. Mitään ei ole vielä kyllä varattu, mutta hyvää tarjousta tässä odotellaan. Hommaa rajoittaa myös muutamat tärkeät tapahtumat helmikuussa, että ihan jokaiseen tarjoukseen ei voi tarttua.


Onko kellään ehdottaa mitään muuta lämmintä lomakohdetta helmikuulle, jonne yksi passiongelmainen turkkilainen ja auringon nälkäinen suomalainen voisivat suunnata?

ps. Kuvina on vanhoja kuvia muilta lomilta Istanbulista, Kusadasista ja mökiltä.