31. maaliskuuta 2012

Neiti Oloneuvos

Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoteltua ihan vain kuulumisia, niin ajattelin lauantai-illan kunniksi vähän kertoilla mitä meidän elämään noin yleisellä tasolla. Mitään ihmeellistä ei kyllä ole tapahtunut ja siksihän mitään ei ole tullut kirjoiteltuakaan. Olen todellakin vain nautiskellut, kun voi tehdä mitä haluaa miettimättä, että työnteko rajoittaa vapaa-aikaa. Tässä on ollut aikaa myös miettiä mitä elämältä haluaa - siihen en kyllä ole vielä vastausta saanut.

Me melkein jo muutettiin Helsinkiin, kun sain sieltä työtarjouksen. Lopulta kuitenkin jouduin siitä kieltäytymään, koska palkka ei vastannut odotuksiani ja heidän tarjoama palkka oli niin pieni, ettei olisi eletty sillä suuressa kaupungissa. Oman yrityksen perustaminen on kokoajan mielessä, mutta vielä ei olla löydetty liiketilaa tai sopivaa kaupunkia. Jatkokoulutustakin ollaan harkittu ja kouluihin haettu. Elämä on tällä hetkellä - edelleen - niin keskeneräinen ja kysymysmerkeillä, että päätettiin rauhoittaa tilanne ja odottaa kesän yli. Nyt onkin sitten muutaman kuukauden mittaisia töitä tiedossa useampiakin, eli täydellistä meille. Kesän aikana kuitenkin saadaan tietää kouluista ja syksyllähän ne koulutusohjelmat sitten alkaisi. Sitten voidaan miettiä minne lähdetään ja mitä tehdään. Ensimmäisenä vaihtoehtona on jäädä Suomeen, mutta jos tilanne täällä vaikuttaa huonolta, otetaan suunnaksi Turkki. Mutta nyt ei ole syytä mennä asioiden edelle. Nyt pitäisi päättää minkä työn ottaa vastaan.

Sellaista meille tällä kertaa, neiti Oloneuvos jatkaa oleilua ainakin vielä jonkun aikaan. Oon muuten aina ihmetelly, että miten muka työttömällä voi olla kiire, mutta en ihmettele enää. Mitään ei kerkeä tekemään, kun kokoajan on jotain muuta puuhaa! Ymmärrän, kun sanotaan, että pitäisi päästä töihin lepäämään.

26. maaliskuuta 2012

Hitlerin shampoo

Turkki on ylittanyt Suomen uutiskynnyksen melkoisen kyseenalaisella asialla: viime viikolla Turkissa oli alkanut pyoria tv-mainos, jossa Hitler mainostaa shampoota tosi miehille. Tama uutinen oli paatynyt jopa meidan pienen paikallislehden sivuille - ja kyseinen lehti ei yleensa edes muista uutisoida maakunnan suurista asioista!



Mun mielesta mainos on melkoisen mauton ja olisi voitu vaikka jattaa ihan tekematta, mutta siitakin huolimatta tama uutiskynnyksen ylittaminen huvittaa. Ainakin mainos on tehnyt tehtavansa ja herattanyt huomiota.

Suomalainen uutinen loytyy esimerkiksi tasta

ps. Oma kone on kotona, joten kirjoittelen Muratin jenkkikoneella, eika aakkosista tarvitse edes haaveilla.


18. maaliskuuta 2012

Omenapiirakkaa ja jalkapalloa

Murat lähti eilen katsomaan poikien kanssa Galatasaray-Fenerbache matsia. Suunnitelmana heillä oli nauttia hyvästi ruuasta, juomasta ja seurasta sekä tietenkin jalkapallosta. Reippaana vaimokokelaana leivoin sitten miehelle mukaan omenapiirakan. Eihän tuo omenapiirakka ihan tämän kauden leivonnaisia ole, mutta syksyllä jäi kaikki piirakat tekemättä ja Murat kovasti toivoi omenapiirakkaa, joten eihän siinä auttanut kuin leipoa. Onneksi yläasteen kotitalouden kirjassa on ihana omenapiirakan ohje - helppo, nopea ja mehevä. Tästä on jopa tullut Muratin lemppari, eli ei näköjään kannata ohjetta muutella. Onneksi edes jotakin on tullut säästettyä peruskouluajoilta!


Omenatorttu
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia tai voita

Pinnalle:
3-4 omenaa
1-2 rkl sokeria
1 rkl kanelia

Pese omenat ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele ja jauhota piirasvuoka.
Sulata rasva kattilassa.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi kierre- tai sähkövatkaimella.
Lisää jauhot ja sulatettu rasva vuorotellen munavaahtoon. Sekoita kevyesti kaapimella tai puuhaarukalla.
Levitä taikina vuokaan kaapimella.
Aseta omenalohkot limittäin toistensa päälle taikinan pinnalle. Ripottele kanelia ja sokeria päälle.
Paista torttua uunin keskitasossa noin 30 minuuttia.

Aura Liimatainen ja Tuula Teerikangas: Keitämme ja leivomme 1 (WSOY 1994)

Kirjoitin reseptin suoraan Liimataisen ja Teerikankaan kirjasta ja siitä syystä on tosiaan vähän rautalangasta väännettyä leipomista ohjeessa. Itse kyllä sovellan ja muutan tekotapoja itselle sopivammaksi, esimerkiksi omenalohkot laitan rasiaan sokerin ja kanelin kanssa ja sitten ravistelen kuin hullupäinen. Vähän siinä tulee lisää tiskiä, mutta jotenkin saa kanelit ja sokerit paremmin omppuihin. 



Täytyy vissiin leikkiä tänään supervaimoa, koska äsken oli tilaus, että tällainen omenapiirakka tulisi saada nyt kotiinkin. Serkkutyttökin vaati viime viikolla mun tekemää Pätkiskakkua, että pitää ilmeisesti pistää hihat heilumaan ja uuni kuumaksi.

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!

17. maaliskuuta 2012

Tervetuloa!

Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja selvitettyä miksi importausta ei onnistunut. Se johtui hyvin yksinkertaisesta asiasta: Wordpressin XML-tiedosto täytyi convertata Bloggeriin sopivaksi. Ja jo toimii! Olen nyt tämän illan vääntänyt ja kääntänyt blogia sellaiseen kuntoon, että kehtaan virallisesti luvata teille, että täällä sitä ollaan Bloggerin maailmassa tästä eteenpäin!

Jos joku haluaa kuitenkin vielä vierailla vanhassa blogissa, löytyy se osoitteesta http://kotieuroopanlaidalla.wordpress.com. Kaikki sisältö on siirretty myös tänne, mutta ainahan sitä on kiva vanhoja muistella.

Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta? Kaipaatteko jotakin lisäominaisuutta?

10. maaliskuuta 2012

Kaunis Istanbul

Joskus ikävöin Istanbulia todella paljon. En ole asunut siellä ja pisin siellä vietetty aika on reilu kaksi viikkoa, mutta rakastan sitä kaupunkia niin paljon. Tunnelma, tuoksut ja äänet - ne on niin erilaisia kun missään muualla.







Tuossa Taksim timelapsen kohdalla tuli sellanen "aaaw haluan tonne just nyt"-fiilis kylmillä väreillä. Istanbul ♥

 

9. maaliskuuta 2012

Muutoksia Turkin maahantulomääräyksissä

Muutto Bloggeriin ei ollutkaan niin helppo kun sen piti olla. Blogger ei jostain syystä (palvelinongelman takia?!) suostu importaamaan xml-tiedostoa toisin sanoa, en saa siirrettyä viestejä ja kommentteja Wordpressistä Bloggeriin. Tällä hetkellä siis muuttoa lykätään ja jatketaan ainakin hetkinen Wordpressin parissa.

Päivän varsinaisesta aiheesta mun on pitänyt jo kirjoittaa pitkään, mutta odottelin, että Suomen ulkoministeriö päivittää tiedon Turkin matkustustiedoitteeseen, että saan 100% varmaa tietoa blogiini. Viitteitä aiheeseen on ollut jo Turkin ulkoministeriön sivuilla, useissa brittilähteissä sekä spekulaatioita foorumeilla, mutta vasta nyt uskallan sanoa, että muutokset viisumimääräyksiin on viralliset.

Aiemminhan Suomen kansalainen sai oleskella Turkissa 90 vuorokautta ilman varsinaista viisumia. Näiden päivien lasku alkoi uudestaan aina, kun henkilö poistui Turkista ja sai leiman passiin. Käytännössä siis 90. päivänä saattoi käydä esimerkiksi Kreikan puolella pyörähtämässä ja palatessa vaikka saman illan aikana Turkkiin, henkilöllä oli uudet 90 päivää aikaa oleskella laillisesti Turkissa. Harvoinpa siis esimerkiksi turistikohteissa koko kesäsesongin lomailevat turistit hankkivat oleskelulupaa, vaan helpompaa oli piipahtaa käymään Turkin ulkopuolella. Esimerkiksi Marmariksesta, Bodrumista ja Kusadasista on helppoa ja edullista käydä Kreikan saarilla. Tähän ei kuitenkaan ole enää tarvetta.

1.2.2012 astui voimaan uudet viisumimääräykset. Enää ei auta käydä Kreikan puolella, koska uuden lain mukaan esimerkiksi Suomen kansalaiset saavat oleskelella  Turkissa 90 päivää 180 päivän jaksoissa. Eli tuo maaginen 90 päivää ei enää nollaannu poistumalla maasta, vaan maasta täytyy  myös olla poissa 180 ennen kuin se nollaantuu. Normaalille turistillehan tästä ei ole haittaa: 90 päivää on kolme kuukautta ja sinä aikana kerkeää kyllä lomailemaan useammankin kerran, eikä edes tarvitse miettiä asiaa. Jos kuitenkin mielii oleskella Turkissa pidempiä aikoja, täytyy oleskeluun hankkia viralliset oleskeluluvat, eikä kikkailut enää auta.

Lisää aiheesta: Republic of Turkey Ministery of Foreign Affairs tai Turkish Embassy Helsinki

Mua tuo ei sinäänsä koske, koska jos Turkkiin muutetaan, tarvitsen kuitenkin oikeat oleskeluluvat eikä Istanbulista tuollainen kikkailu olisi edes ollut kovin helppoa. Tämä kuitenkin täytyy muistaa, koska nyt on ihan hyvä pitää mielessä miten pitkiä aikoja sitä Turkissa hengailee kerrallaan. Jos toissa syksynä tämä olisi ollut jo voimassa, olisi tammikuun Turkin reissu meiltä puolittunut.

Minkälaisia ajatuksia uudet määräykset herättää teissä? Tuleeko vaikuttamaan teidän elämään mitenkään?