19. huhtikuuta 2012

Istanbulia telkkarissa!

Jos missasitte  Liviltä tämän päivän jakson Saran ja Meri-Tuulin Metropoleista, niin ehdottomasti nyt kipin kapin katsomaan se Ruutu.fistä (suoraan jaksoon pääset tästä).

Flash toistinta ei löytynyt.
Lähde: Liv-tv Saran ja Meri-Tuulin Metropolit

Sara ja Meri-Tuuli vierailivat Istanbulissa ja oli ihanan virkistävää nähdä, että tytöt esittelivät erilaista Istanbulia. Vanhat kebabit ja Aya Sofiat oli jätetty väliin ja sen sijaan leidit keskittyivät erilaiseen turkkilaiseen kulttuuriin, muotiin, ruokaan ja yöelämäänkin. Mukavaa myös oli, että mukana oli aitoja turkkilaisia auttamassa omana itsenään. Jaksossa näkyi paloja sieltä sun täältä, Taksimilta, Nisantasista, Bosphorukselta. Kannattaa katsoa, aivan mahtava meininki!

18. huhtikuuta 2012

Ministerivierailuja Ankarassa

Oli kiva lukea Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin twitter-sivulta, että hän on Ankarassa tapaamassa suomalaisten yritysten kanssa turkkilaisia ministereitä, ja mukana taitaa olla myös Jyrki Katainen. Suomalaiset tapasivat aiemmin päivällä ympäristöministerin, terveysministerin ja liikenneministerin sekä nyt illalla pääministeri Erdoganin.

Lähde:  Twitter @alexstubb http://twitpic.com/9b64yf

Aiemmin Stubb twiittasi, että tämä "trade promotion" suuntaa myös Istanbuliin ja mukana on 50 yritystä. Loistavaa, että Suomi ja Turkki pyrkivät luomaan ja vahvistamaan kauppasuhteita! 

Uutiskynnystä vierailut eivät Suomessa eikä Turkissa ylittäneet - ainakaan vielä. Kaikki tieto siis pohjautuu Alexander Stubbin twiittailuihin.

15. huhtikuuta 2012

Kielimuuri ja muutama ratkaisu

Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa tarina meidän Kanarian reissusta, mutta aina on tullut jotain muuta ja varsinainen postaus matkasta sisälsi jo infoa niin paljon, että halusin tämän tarinan omaksi postaukseksi. Vanhaan sanontaan sortuaksi: parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Maspalomaksessa oli rannassa sellainen "ostoskeskus" Oasis, jossa oli paljon ravintoloita ja ainahan ravintoloilla on turistikohteissa myös sisäänheittäjiä. Mentiin ensimmäisenä iltana vain katselemaan mitä sieltä löytyy, kun kummallakaan ei oikein ollut käsitystä paikasta. Olihan mä kaksi vuotiaana ollut Playa de Inglesissä, mutta rehellisiä muistikuvia ei kyllä ole - yllätys, yllätys! Ravintolat oli kyllä ihan kivoja ja monessa olisi voinut pysähtyä istumaan, mutta jotenkin ei haluttu yllyttää sisäänheittäjiä. Ne ei ihan pärjänny innokkuudessaan turkkilaisille kollegoilleen, mutta hyviä kakkosia ne oli! Niillä vaan kävi sellanen luonnollinen kämmi, että ne puhu epätoivoisesti meille espanjaa. Muratilta ei ihan tuo kyseinen kieli taitu, muutama kirosana taitaa olla hanskassa espanjalaisen kämppäkaverin ansiosta, mutta kiroamalla tuskin saa aikaan kovin syvällistä ystävyyssuhdetta. Mä osaan espanjaa vielä vähemmän, hola ja gracias!




Luultiin, että paras taktiikka olisi ignoroida ja kävellä vaan, mutta nämä etelämiehethän vetivät panssarivaunut nenään. Kovin ikäviä ja kiukkuisia katseita saatiin osaksemme, kun ei vastattu. Onhan se tietysti suuri loukkaus, kun "oman maan mies" ei edes tervehdykseen vastaa ja jää juttelemaan. Selvittiin kuitenkin hengissä ostoskeskuksen läpi, mutta vain ja ainoastaan todetaksemme, että meidän pitää kulkea sen läpi uudestaan, että päästään takaisin hotelille. Kumpikaan meistä ei tosin ollut kovin innokas loukkaamaan innokkaita työnsankareita tylyllä ignorettamisella. Tokihan me olisi voitu jokaiselle käydä englanniksi selittämään, että anteeksi emme osaa espanjaa, hän on turkkilainen, mutta sillon meillä olis menny loppu yö vain sen yhden kadun pätkän kävelemiseen.

Oon aina ollut kovin kekseliäs tyttö ja ehdotin lähinnä vitsinä, että Murat voisi höpöttää turkkia mulle koko matkan ajan. Näin ollen espanjalaiset voisivat ihan itse päätellä, että Murat ei ole espanjalainen, eikä heidän tarvitse loukkaantua, kun mies ei sano heille mitään. Turkkilainenhan totesi idean mainoksi, joten päädyttiin kokeilemaan sitä. Ja arvatkaa mitä, se toimi! Murat höpötti turkkia minkä keksi, minä vastailin monipuolisesti evet, tamam, hayir, ne?. Vielä tänäkään päivänä en tiedä mihin lupauduin ja mistä kieltäydyin, mutta ainakaan kukaan ei yrittänytkään puhua espanjaa, kaikki aloittivat suoraan englanniksi.


Huvittavaa oli, että loman lopussa käveltiin saman ostarin läpi uudestaan. Erään ravintolan kohdalla sisäänheittäjä kysyi Muratilta suoraan sanomatta muuta: "Are you Turkish?". Oltiin ihan ihmeissämme mistä se arvasi, mutta mitään selitystä mies ei osannut sanoa - kuulema on vain hyvä ihmistuntija. Mun kansalaisuutta se ei kyllä osannut arvata, mutta kai sitten espanjalainen omansa tunnistaa.

Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Onko ketään turkin kieli pelastanut kiipelistä ulkomailla?

10. huhtikuuta 2012

Presidentti Gülin pääsiäistervehdys

Vaikka Turkissa suurinosa ihmisistä on muslimeja, löytyy maasta myös kristittyjä - ei varmasti yllätys tai uutinen kenellekään. Luonnollisesti myös Turkin kristityt viettävät pääsiäistä ja pääsiäinen olikin innoittanut sekä Turkin presidentin Abdullah Gülin että pääministerin Recep Tayyip Erdoğanin lähettämään pääsiäistervehdyksen kansalle.

"President Abdullah Gül issued an Easter message on Saturday. In his message, Gül said that he joined in the joy and celebrations of Turkey's Christian citizens during Easter. Regardless of ethnic origin, language, faith or political views, everyone is an equal citizen in Turkey and equal owners of the Turkish state, Gül stressed in his message.


Prime Minister Recep Tayyip Erdoğan also released an Easter message on Saturday, saying, “I wish our Christian citizens, with whom we have lived side by side in peace for centuries, and all Christians of the world a happy Easter in peace and tranquility.”
Lähde: Todays Zaman


Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, etten ole Erdoğanin fani millään lailla ja hänen viestinsä olikin lähes yhdentekevä. Mutta Presidentti Gülin sanat olivat mielestäni kauniit ja antoi erittäin hyvää esimerkkiä. Olkoonkin, ettei Presidentillä ole valtaa, mutta onhan hän silti maan keulakuva ja esimerkinnäyttäjä. 

9. huhtikuuta 2012

In One

Nyt sitten voitte tuumailla, että jaaha, jälleen yksi bloggari on haksahtanut johonkin muoti-ilmiöön. Myönnän, että haalarit on muoti-ilmiö, mutta voin myös vilpittömästi sanoa, että olen haaveillut vastaavasta jo vuodesta 2006 - en vain tiennyt tuolloin, että haalareita on oikeasti aikuisille! Haaveilu nimittäin alkoi siitä, kun veljen tytär alkoi olla puolivuotias ja liikkua enemmän, ja lasten haalariyökkärit näytti aivan ihanalta ja mukavalta päällä. Tuumailin jo silloin, että kun tällasen sais. Mulle naureskeltiin, että oot niin pieni, että eiköhän me jostain joku 160 senttinen haalari löydetä. Kukaan ei muuten löytänyt. Muoti-ilmiö tai ei, aikuisten haalarit on unelmien täyttymys... tai ainakin yhden unelman.

En periaatteessa halua varsinaisesti mainostaa mitään blogissa, mutta nyt on sorruttava tähänkin, koska näistä haalareista on vaan kerrottava! Huomasin pari viikkoa sitten Grouponilla hyvän diilin. Oon seuraillu Grouponia ja jonkin aikaa, mutta en oo tilannu mitään. Suurin syy siihen on, ettei mitään tarpeeksi mielenkiintosta ole tullut eteen ja mua on myös jännittäny miten tollanen oikeesti toimii. In One Storen diili pisti kuitenkin kokeilemaan, eikä kaduta! Diilinä oli In One-haalari 45 eurolla. Normaalisti nuo haalarit maksaa yli 100 euroa ja olen haaveillut sellaisesta kauan, mutta pihinä en todellakaan ole halunnut käyttää parin viikon ruokarahoja oloasuun. 

Collage inOne- Always Comfy

Ostin lahjakortit Grouponin kautta ja sain ne heti diilin sulkeuduttua sähköpostiini. Lahjakortit oli voimassa seuraavasta päivästä alkaen, mutta en heti tilannut, koska halusin Collage-nimisen haalarin ja siellä ei ollut kokoja. Pistin In One-storeen kyselyn milloin mahtaisi olla tulossa kokoja lisää, ja ne vastasi tosi nopeesti viikonlopunkin aikana. Tuomiona oli, että kyseisestä mallista ei ollut tulossa kokoja lahjakortin voimassa oloaikana. Tilasin sunnuntaina sitten itselleni Blacky-mallisen ja Muratille Orange Striped-mallisen haalarin. Toimitusaika oli 1-6 vuorokautta ja ajattelin, että no ne tulee varmaan sitten pääsiäisen jälkeen.

Orange Striped inOne - Always comfy

Torstaina, ennen kun lähdettiin pääsiäiden viettoon, sain kuitenkin iloisen yllätyksen. Kuljetusliike soitteli oven takaa, että paketit olisi tässä. Fedexin seurantakoodin mukaan niiden piti tulla vasta torstai-iltana, mutta paikallinen kuljetusliike olikin nopea! 

Saatiin maailman mukavimmat olo- ja uniasut ja vaikka mulla on ollut H&M:n halpisversio haalarista jo monta kuukautta, täytyy myöntää, että ei se millään vedä vertoja tälle In Onelle. Se on lämmin, pehmeä ja mukava! Kerrassaan ihana, ja Muratkin on erittäin tyytyväinen omaansa. 


Ei hätää, me ei aiota käydä kaupungilla haalarit päällä, eikä muutenkaan ihmisten ilmoilla. Nämä on tarkoitettu kotiasuiksi, yöasuiksi, lokotteluasuksi saunan jälkeen. Tai korkeintaan sunnuntai-iltana lähikaupassa piipahtamiseen.


ps. Kukaan ei ole pyytänyt, ehdottanut, tarjonnut tms. mainostamaan blogissani yhtään mitään. Tein tämän oma-aloitteisesti, omiin hyviin kokemuksiin perustuen.

EDIT: In One oli pistänyt myös alennuskoodeja pakettien mukaan (löysin ne vasta nyt), eli jos haluatte hyödyntää niitä, niin koodilla Happy saa 33 euroa alennusta mistä tahansa haalarista (voimassa 31.4. asti) ja koodilla inonegreen saa 50% alennus Green striped-haalarista (voimassa 19.4. asti). Koodit on kai tarkotettu vain mun käyttöön, mutta noi ei ole niin spesiaaleja, etteikö niitä voisi joku muukin lainata.