15. marraskuuta 2011

Never say never

Olin päättänyt, että tänään kirjotan ainakin jotain Istanbulin reissusta. Sen verran kerty tapahtumia, että ajattelin jakaa sen ainakin kahteen postaukseen, vaikka kuva materiaalia ei sieltä kyllä oikein irronnut. Harmaasta Istanbulista ei liiemmin huvittanut ottaa kuvia ja mä oon muutenkin parempi esittämään itseni ja asiani sanallisesti. Joka tapauksessa, tarkoitus oli siis jakaa reissun anteja, mutta hommahan kusi sitten näköjään ihan lahjakkaasti taas vaihteeksi.

Tilanne on se, että olin eilen illalla kotona yhdeksän jälkeen enkä todellakaan purkanut mitään matkalaukkua. Se odottaa edelleen purkamista tossa olkkarin lattialla. Sehän ei toisaalta ole mitään uutta mulle, koska mun matkalaukut saattaa odottaa purkamista viikkojakin reissun jälkeen, koska musta on ihan mahdotonta mahduttaa tavarat takaisin kaappiin tai vielä pahempaa, mahduttaa ne pyykkikoriin. Ongelma tässä on se, että tossa matkalaukussa pitäisi olla uudet kamat kyydissä about nyt, koska nyt on jo melkein yö ja aamulla on lähtö työmatkalle Tukholmaan. Ja mitä mä teen? Kirjotan blogia kertoakseni, ettei mulla oo aikaa kirjottaa Istanbulista, koska pitää pakata. Kulutan näköjään nyt kuitenkin enemmän aikaa analysointiin laukun purkamisesta ja pakkaamisesta, ja saan aikaan höpö höpö-postauksen jonkun järkevän asian sijaan. Enkä edes tainut kun viime viikolla ilmoittaa, että minähän en kirjoita blogia muuten kun silloin kun on jotain sanottavaa! Mutta onneks tytöt saa muuttaa mieltään :)

Loppu viikosta palaan Tukholmasta kotiin ja yritän sitten jakaa vähän enemmän järkeviä ajatuksia. Vi ses!

2 kommenttia:

  1. Toi on niin yleistä miultakin, laukun purkaminen on ehkä yksi asia mitä vihaan kamalasti..Sekä että meillä on kotona tätä säilytys tilaa suht vähän että laukut pitää aina sitten raahata tonne yläkertaan häkkivarastoon, mies oli turkissa syyskuussa ja arvaa lojuuko matkalaukku edelleen jaloissa no sentäs on tyhjä mutta tossa toi on jaloissa pyörinyt muutaman kuukauden eikä kukaan saa aikaiseksi sitä raahattua yläkertaan, ehkä se odottaa tossa seuraavaa matkaa ja on sitten ensi kesänä tossa edelleenkin :D Mitenkä ruotsin matka sujui? Ja täällä odotellaan edelleenkin innolla seuraavaa postausta, vaikka en aina kerkeä näitä kommentoimaan niin silti tulee kurkittua useasti että onko uutta juttua, eli en ole unohtanut blogiasi vaikka miusta ei aina kuulukkaan mittee, mutta täällä ollaan :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on sama juttu, että tilaa on liian vähän ja matkalaukut pitää kadottaa jonnekin. Tällä hetkellä se teki katoamistempun autoon, kun en enää muuta keksiny! :D
    Ruotsin matka meni kuumeisissa ja lääkehuuruissa merkeissä. Olin kipeä ja jouduin sinnittelemään buranan ja panadolin voimalla. Mut nyt alkaa elämä voittaa! :)

    VastaaPoista