10. syyskuuta 2013

Maailman epäkohteliain tyttö

Luin jonkinaikaa sitten Turkki-aiheisella foorumilla keskustelua, jossa länsimaalainen tyttö kysyi neuvoja Turkissa elämiseen, koska hän haluaa mahdollisimman kohtelias eikä loukata ketään. Kyseessä ei ollut tyypillinen lomaromanssin perheen tapaaminen, vaan tyttö oli menossa opiskelemaan Istanbuliin ja asui vaihdon ajan turkkilaisen perheen kanssa. Tytölle ropisi ohjeita ja neuvoja: tee niin ja näin, mutta älä niin ja näin. Käytössäännöt tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja jollain tasolla ihmiset odottivat tytön muuttavan koko käytöksensä täysin turkkilaiseksi. Onneksi väliin tuli joku fiksu sanomaan, että ei ole mitään syytä miettiä liikaa mitä voi tai mitä ei voi tehdä. Vaikka turkkilaisilla on omat käytöstapansa ja norminsa, he ovat kuitenkin hyvin ymmärtäväisiä ulkomaalaisia kohtaan tässäkin asiassa. Eräs nainen jopa muistutti, että jos ihmisellä on peruskäytöstavat kunnossa, ei turkkilaiset näe mitään syytä arvostella, vaan he puhuvat mieluummin lämpimästi ihmisestä.

Lista asioista, joita ei pitäisi tehdä sai minut kuitenkin miettimään, että jos minun käytöstavat Turkissa punnittaisiin noiden asioiden perusteella, olisin maailman huonokäytöksisin ihminen. Valitettavasti flunssaisena niistän nenäni perheenjäsenten edessä, syön vasemmalla kädessä kaikesta huolimatta, enkä aina muista rynnätä keittiöön auttamaan (Muratin) äitiä. Siitä huolimatta minusta pidetään paljon enkä käsittääkseni ole määritelty mitenkään huonokäytöksiseksi. Uskaltaisin väittää, että Murat kyllä jossakin vaiheessa mainitsisi, että oletko muuten ajatellut, että voisit tehdä toisin. Ja sikäli, jos käytöstavoissa on huomautettavaa, minulle kyllä saa sanoa. Kukaan ei kuitenkaan ole sanonut - yleiset käytöstavat minulla on kuitenkin on hallussa.

Olen miettinyt myös, että pitääkö meillä vierailevat turkkilaiset minua epäkohteliaana. En ole ennen ajatellut, että heidän tullessa vierailulle, voisin sanoa "hos geldeniz" sen sijaan, että tervehdin heitä muuten. En myöskään ole ajatellut, että minulle luonnollisin tapa pitää vieraita tervetulleina, on antaa heidän olla kuin kotonaan. Turkkilaisesta näkökulmasta tämä on kai vähän hankalaa, kun yleensä vieraita kestitään viimeisen päälle ja emäntä pärjäisi missä tahansa pitopalvelussa tarjoilijana. Meillä toki tarjottavaa on aina, mutta minulle mieleisintä on, että vieras tuntee olonsa kotoisaksi: uskaltaa ottaa itse lisää, napata jääkaapista ketsuppipullon tai ottaa lisää juotavaa.

Näitä aikani pohdittuani, totesin, että varsinaisesti sillä mitä teet tai olet tekemättä ei ole merkitystä. Voit osoittaa vieraanvaraisuutta ja kohteliaisuutta muutenkin kuin mukailemalla tiettyjä sääntöjä. En minäkään tuomitse, jos joku ulkomaalainen ei elä täysin suomalaisen tapakulttuurin mukaan, joten miksi minusta sitten ajateltaisiin pahinta. Toki, kun vaihtelevuuden tiedostaa, ei ole mitään syytä miettimättä voisinko tehdä toisin.

Tai sitten.....

Tumblr gifs

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti